Dokumentti perustuu täysin todelliseen ja shokeeraavaan sukusalaisuuteen, joka paljastui vuonna 2022 kaupallisen geenitestin kautta:
Järkyttävä DNA-tulos: Sophian 62-vuotias isä Daniel Arguelles teki DNA-testin löytääkseen biologisen isänsä. Testitulokset ja myöhemmät viralliset laboratoriovarmistukset paljastivat 99,9-prosenttisella varmuudella, että Danielin isä – ja Sophian isoisä – oli Charles Manson.
Matka Mansonin perintöön: Tieto suisti perheen kriisiin. Sophia päätti tarttua kameraan ymmärtääkseen taustaansa ja alkoi tutkia isoisänsä lapsuutta, psykologiaa ja tekoja.
Ennennäkemätön materiaali: Sukulaisuuden ansiosta Sophia sai haltuunsa aiemmin julkaisemattomia virallisia dokumentteja sekä äänitallenteita, jotka valottavat Mansonin mielenrakennetta uudella tavalla. Hän myös haastatteli entisiä Mansonin "perheen" jäseniä.
Vaikka elokuva käsittelee Charles Mansonin rikoshistoriaa, sen todellinen keskiö on isän ja tyttären välinen suhde sekä ylisukupolvinen mielenterveystrauma. Dokumentissa seurataan Daniel-isän henkistä murtumista ja kriisiä asian edessä.
Sophia pohtii elokuvassa raskaasti kysymystä: "Kuiskasiko Charlie meille geeniensä kautta?" Hän kamppailee pelon kanssa siitä, onko perinyt jotain pahaa isoisältään, vaikka on aina kuvaillut itseään "kiltiksi tytöksi". Prosessi ja Sophian halu tehdä dokumentti aiheuttivat lopulta rajun välirikon isän ja tyttären välille.
Dokumentti on herättänyt runsaasti keskustelua ja jakaantunut vahvasti kriitikoiden sekä yleisön mielipiteitä:
Muun muassa Helsingin Sanomien kriitikko Leena Virtanen piti dokumenttia eettisesti arveluttavana. Arvosteluissa on huomautettu, että kokematon 26-vuotias Maddox vajoaa paikoitellen jopa vähättelemään isoisänsä tekoja ja keskittyy liiaksi omaan uhrisemaansa uhrattujen ihmisten sijaan.
Osa ulkomaisista kriitikoista on pitänyt teosta raakana, rehellisenä ja vangitsevana kuvauksena siitä, kuinka massiivinen julkinen trauma iskee suoraan viattoman perheen arkeen vuosikymmeniä myöhemmin.