Elokuvan tapahtumat käynnistyvät Yhdysvaltain sisällissodan aikaan vuonna 1863. Pohjoisvaltioiden luutnantti John J. Dunbar (Kevin Costner) tekee taistelukentällä sankarillisen mutta itsetuhoisen teon, jonka ansiosta hänet palkitaan ja hän saa itse valita seuraavan komennuspaikkansa. Romanttinen Dunbar pyytää siirtoa kauas villiin länteen nähdäkseen rajaseudun ennen kuin se katoaa asutuksen tieltä.
Dunbar päätyy täysin yksin hylätylle ja eristetylle Fort Sedgewickin vartioasemalle keskelle preeriaa. Yksinäisyydessä hän alkaa pitää päiväkirjaa ja tekee hiljalleen tuttavuutta sekä alueella liikkuvan suden ("Kaksisukka") että läheisen lakota-sioux-intiaaniheimon kanssa.
Viestintäongelmista huolimatta Dunbarin ja intiaanien välille rakentuu syvä molemminpuolinen kunnioitus ja ystävyys. Kommunikaatiossa auttaa heimossa asuva valkoinen nainen, Seisoo Nyrkki Pystyssä (Mary McDonnell), joka on adoptoitu intiaaniksi lapsena. Dunbar oppii heimon elämäntavan, auttaa heitä biisoninmetsästyksessä ja saa heimolta oman nimen Tanssii Susien Kanssa. Lopulta valkoisen armeijan vääjäämätön saapuminen pakottaa Dunbarin valitsemaan puolensa oman kansansa ja hänet vastaanottaneen heimon välillä.
Miksi elokuva on merkkittävä?
Alkuperäiskansojen kuvaus: Elokuva hylkäsi vanhojen lännenelokuvien kuluneen "villi intiaani" -stereotyypin. Lakota-heimo kuvataan moniulotteisina yksilöinä, joilla on perheet, huumorintajua ja rikas kulttuuri. Suuri osa elokuvan dialogista puhutaan aidolla lakotan kielellä (tekstitettynä), mikä oli suuren budjetin elokuvassa poikkeuksellista.
Kevin Costnerin esikoisohjaus: Tanssii susien kanssa oli Costnerin ensimmäinen ohjaustyö, ja sen taitava visuaalinen kerronta sekä kyky hallita massiivista spektaakkelia tekivät hänestä välittömästi arvostetun ohjaajan.
Musiikki ja kuvaus: John Barryn säveltämä eeppinen ja haikea soundtrack voitti ansaitusti parhaan musiikin Oscarin. Elokuvan laajakangaskuvat Etelä-Dakotan koskemattomista maisemista ja sadoista juoksevista biisoneista ovat jääneet elokuvahistoriaan.
Elokuva kuuluu säännöllisesti suomalaisten tv-kanavien ja suoratoistopalveluiden klassikkotarjontaan. Sitä on voinut seurata muun muassa Yle Areenasta, MTV Katsomosta sekä suoratoistopalveluista kuten Max. Elokuvasta on olemassa alkuperäinen 3-tuntinen teatteriversio sekä massiivinen, lähes 4-tuntinen Extended Cut -erikoisversio.