Obsession
Karmaiseva Bram Stokerin Dracula

Karmaiseva Bram Stokerin Dracula

Francis Ford Coppolan ohjaama Bram Stokerin Dracula (1992) on yksi elokuvahistorian merkittävimmistä ja visuaalisesti upeimmista vampyyrielokuvista. Toisin kuin monet aiemmat filmatisoinnit, tämä versio pyrki nimensä mukaisesti palaamaan Bram Stokerin alkuperäisen goottilaisen romaanin rakenteeseen ja hahmoihin, mutta lisäsi tarinaan vahvan romanttisen pohjavireen. Elokuva oli valtava yleisömenestys, joka tuotti 40 miljoonan dollarin budjetilla maailmanlaajuisesti noin 215 miljoonaa dollaria.

Elokuva alkaa vuodesta 1462, jolloin transilvanialainen prinssi  Vlad Dracula (Gary Oldman) palaa sodasta ja saa kuulla vaimonsa Elisabetan (Winona Ryder) tehneen itsemurhan harhaanjohtavien uutisten vuoksi. Kirkko tuomitsee itsemurhaajan sielun helvettiin, jolloin raivostunut Vlad kiroaa Jumalan ja vannoo nousevansa kuolleista pimeyden voimin. 

Vuosisatoja myöhemmin, vuonna 1897, nuori asianajaja Jonathan Harker (Keanu Reeves) matkustaa kreivi Draculan linnaan järjestämään tämän kiinteistökauppoja Lontoossa. Linnassa Dracula näkee kuvan Harkerin kihlatusta Mina Murraysta (Winona Ryder), joka on Draculan edesmenneen vaimon ilmetty kaksoisolento ja jälleensyntymä. Dracula vangitsee Harkerin linnaansa ja matkustaa Lontooseen viettelemään Minan, mikä käynnistää traagisen ja verisen tapahtumaketjun. 

Elokuva keräsi kasaan aikansa huippunäyttelijät: 

  • Gary Oldman (Dracula): Tekee ikonisen ja monipuolisen roolin, jossa hän muuttuu maskeerauksen avulla satavuotiaasta raihnaisesta ukosta nuoreksi, vietteleväksi herrasmieheksi sekä hirviömäiseksi ihmissudeksi.

  • Winona Ryder (Mina Murray / Elisabeta): Esittää Draculan ikuisen rakkauden kohdetta. Ryderilla oli suuri rooli elokuvan synnyssä, sillä hän esitteli käsikirjoituksen Coppolalle.

  • Anthony Hopkins (Professori Abraham Van Helsing): Esittää omaperäistä, hieman eksentristä ja pelotonta vampyyrinmetsästäjää.

  • Keanu Reeves (Jonathan Harker): Reevesin roolisuoritus ja hänen epäluonnollinen brittiläinen korostuksensa saivat kriitikoilta ja yleisöltä runsaasti kritiikkiä, vaikka itse elokuvaa kehuttiin. 


 

Ohjaaja Francis Ford Coppola teki tietoisen ja poikkeuksellisen päätöksen: hän kieltäytyi käyttämästä tietokoneella luotuja erikoistehosteita (CGI). Sen sijaan kaikki elokuvan hätkähdyttävät efektit, kuten varjojen eläminen omaa elämäänsä ja päällekkäiset kuvat, luotiin perinteisillä, mekaanisilla kameratempuilla ja pienoismalleilla suoraan kuvauspaikalla. 

Tämä visuaalinen näyttävyys huomioitiin myös vuoden 1993 Oscar-gaalassa, jossa elokuva oli ehdolla neljään kategoriaan ja voitti kolme Oscar-palkintoa

  1. Paras puvustus (Eiko Ishioka, jonka luomat puvut ovat taideteoksia)

  2. Paras maskeeraus

  3. Parhaat äänitehosteet 

Elokuvan synkkää ja intohimoista tunnelmaa syvensi myös puolalaisen Wojciech Kilarin säveltämä mahtipontinen musiikki sekä lopputeksteissä soiva Annie Lennoxin hittikappale "Love Song for a Vampire"

Michael