Elokuvan pääasiallinen tarina sijoittuu vuoteen 1969, keskelle kuukilpailun huumaa. Eläkeikää lähestyvä ja henkilökohtaisten menetysten murtama Indiana Jones (Harrison Ford) on jättämässä opettajan työnsä. Hänen elämäänsä saapuu kuitenkin yllättäen kummityttö Helena Shaw (Phoebe Waller-Bridge), joka etsii salaperäistä Antikytheran konetta – matemaatikko Arkhimedeen luomaa laitetta, jonka väitetään pystyvän paikantamaan repeämiä ajassa.
Laitteen perässä on myös entinen natsitiedemies Jürgen Voller (Mads Mikkelsen), joka työskentelee nykyisin NASA:lle. Voller haluaa käyttää konetta palatakseen ajassa taaksepäin korjatakseen Adolf Hitlerin tekemät virheet toisessa maailmansodassa. Tämä käynnistää maailmanlaajuisen takaa-ajon, joka huipentuu kirjaimelliseen aikamatkaan.
Elokuva herätti runsaasti keskustelua tuotantotekniikoistaan ja tyylistään:
Elokuvan alkukohtaus sijoittuu vuoteen 1944. Siinä nähdään digitaalisesti nuorennettu Harrison Ford. Lucasfilmin kehittämä tekoälyohjelma haravoi vanhaa arkistomateriaalia luodakseen 80-vuotiaasta Fordista täysin uskottavan 1980-luvun version.
James Mangold toi toimintakohtauksiin ripauksen raaempaa ja fyysisempää otetta kuin Spielberg. Elokuvassa ammutaan paljon, minkä vuoksi sen ikäraja on K12.
Elokuvassa nähdään koskettavia paluita vanhoilta tuttujat, sillä Indyn apuna nähdään Kadonneen aarteen metsästäjistä tuttu Sallah (John Rhys-Davies) sekä lyhyessä roolissa Indyn suuri rakkaus Marion Ravenwood (Karen Allen)
Kriitikoiden ja fanien vastaanotto oli varovaisen myönteinen, mutta ristiriitainen. Elokuvaa kiitettiin Harrison Fordin nostalgisesta ja herkästä roolisuorituksesta sekä John Williamsin jälleen kerran loistavasta musiikista. Kritiikkiä puolestaan satoi Phoebe Waller-Bridgen hahmolle, jota pidettiin aluksi ärsyttävänä, sekä elokuvan pitkälle 2 tunnin ja 34 minuutin kestolle, joka teki kokonaisuudesta paikoitellen uuvuttavan.
