Minä ja Morrison on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut, Lenka Hellstedtin ohjaama suomalainen romanttinen draamaelokuva. Se on itsenäinen jatko-osa vuoden 2000 menestyselokuvalle Levottomat ja se on Levottomat-trilogian keskimmäisen osan. Elokuva perustuu Kata Kärkkäisen (nyk. Kata Souri) samannimiseen, vuonna 1999 ilmestyneeseen menestysromaaniin.
Levottomat on vuonna 2000 ensi-iltansa saanut, Aku Louhimiehen ohjaama suomalainen eroottinen draamaelokuva. Se sijoittuu vuosituhannen vaihteen Turkuun ja kuvaa kaupunkilaisten nuorten aikuisten sitoutumiskammoa, tyhjyyden tunnetta sekä ihmissuhdeongelmia. Elokuva oli valtava ilmiö ja kaupallinen jättimenestys, joka keräsi teattereihin lähes 300 000 katsojaa. Se oli Louhimiehen esikoisohjaus pitkässä elokuvassa ja käynnisti samalla niin sanotun Levottomat-trilogian, jonka myöhemmät osat olivat muiden ohjaamat Minä ja Morrison (2001) sekä Levottomat 3 (2004).
Hurmaava joukkoitsemurha on vuonna 2000 ensi-iltansa saanut suomalainen musta komediaelokuva. Sen on ohjannut ja käsikirjoittanut Ere Kokkonen, ja se perustuu Arto Paasilinnan samannimiseen, vuonna 1990 ilmestyneeseen suosittuun menestysromaaniin. Elokuva käsittelee vakavaa ja synkkää aihetta – itsemurhaa ja suomalaista alakuloa – poikkeuksellisen lämpimällä, humoristisella ja elämänmyönteisellä otteella. Elokuva keräsi teattereissa suuren yleisön, ja Kokkonen laajensi materiaalin myöhemmin myös kahdeksanosaiseksi televisiosarjaksi, johon kuvattiin elokuvasta puuttuvia lisäkohtauksia.
Bad Luck Love on vuonna 2000 ensi-iltansa saanut, Olli Saarelan ohjaama urbaani ja rosoinen suomalainen rikosdraama. Elokuva sijoittuu Itä-Helsingin, erityisesti Kontulan, lähiöympäristöön. Se kuvaa nuorten miesten syrjäytymistä, katuelämää, rikollisuutta sekä kamppailua irti menneisyyden kierteestä.
Leijat Helsingin yllä (ruots. Drakarna över Helsingfors) on vuonna 2001 ensi-iltansa saanut draamaelokuva, jonka on ohjannut Peter Lindholm. Elokuva on ruotsinkielinen suomalaistuotanto, ja se perustuu Kjell Westön samannimiseen, laajalti arvostettuun menestysromaaniin. Teos on eeppinen perhedraama, joka kuvaa helsinkiläisen suomenruotsalaisen perheen elämää, vaurastumista ja sisäisiä ristiriitoja 1960-luvulta aina 1990-luvun alun lamavuosiin saakka
Sipoon herttua on mustalla huumorilla maustettu suomalainen satiiri- ja komediasarja, joka pureutuu kotimaiseen korruptioon, hyvä veli -verkostoihin ja kunnallispolitiikan suhmurointiin. Alun perin Elisa Viihteen alkuperäissarjana julkaistua teosta on tehty kaikkiaan kolme tuotantokautta (yhteensä 26 jaksoa) vuosina 2018–2023. Sarjan tarinat pohjautuvat todellisiin ilmiöihin ja tositarinoihin suomalaisesta korruptiosta
Häjyt 2 on helmikuussa 2025 ensi-iltansa saanut suomalainen toiminta- ja draamaelokuva, joka toimii suorana jatko-osana vuoden 1999 legendaariselle kulttielokuvalle Häjyt. Elokuvan on ohjannut alkuperäisen teoksen tapaan Aleksi Mäkelä, mutta käsikirjoituksesta vastaa tällä kertaa Petja Lähde. Tarina päivittää pohjalaisen uhon, pikkuroristelun ja rikoksen polut nykyaikaan käsitellen samalla teemoja isien perinnöstä ja sukupolvenvaihdoksesta.
Burgerimiehet seikkailevat uudella kaudella Välimeren makumaailmassa.
Paha maa (2005) on Aku Louhimiehen monikerroksinen draama, jossa yhden ihmisen epätoivo käynnistää tapahtumasarjan, joka kulkee hahmolta toiselle kuin pysäyttämätön dominoefekti.
Häjyt on vuonna 1999 ensi-iltansa saanut, Aleksi Mäkelän ohjaama suomalainen kulttielokuva. Se on moderni, 1990-luvun Etelä-Pohjanmaalle sijoittuva puukkojunkkari-tarina, joka kuvaa rikollisuutta, ystävyyttä, perheenjäsenten välisiä suhteita sekä pohjalaista uhoa ja perinteitä. Elokuvan on käsikirjoittanut Aleksi Bardy ja tuottanut Markus Selin. Se oli ilmestymisvuonnaan valtava yleisömenestys ja sai kaikkiaan seitsemän Jussi-ehdokkuutta.
Vuonna 1980 ilmestynyt Konna ja Koukku jyrää taas (engl. Smokey and the Bandit II, DVD-julkaisuna myös Konna ja Koukku 2) on vauhdikkaan autoilukomedian ensimmäinen jatko-osa. Hal Needhamin ohjaamaan elokuvaan saatiin mukaan kaikki ensimmäisen osan tähtinäyttelijät Burt Reynoldsista Sally Fieldiin ja Jackie Gleasoniin.
Vuonna 1977 ilmestynyt Konna ja Koukku (engl. Smokey and the Bandit) on yksi elokuvahistorian legendaarisimmista ja menestyneimmistä autoilukomedioista. Hal Needhamin ohjaama elokuva oli valtava hitti, joka nosti Burt Reynoldsin uransa huipulle, teki mustasta Pontiac Trans Am -autosta ikonin ja synnytti kokonaisen lainsuojattomia rekkakuskeja ihannoivan popkulttuuri-ilmiön. Elokuva oli ilmestymisvuonnaan Pohjois-Amerikan toiseksi tuottoisin elokuva – heti alkuperäisen Tähtien sodan jälkeen.
Vuonna 2009 ilmestynyt Pilvilinna joka romahti (ruots. Luftslottet som sprängdes) on Millennium-trilogian eeppinen ja odotettu päätösosa. Daniel Alfredsonin ohjaama poliittinen jännityselokuva nivoo yhteen kaksi edellistä osaa (Miehet jotka vihaavat naisia ja Tyttö joka leikki tulella) ja tuo Lisbeth Salanderin taistelun oikeudesta finaaliinsa.
Vuonna 2009 ilmestynyt Tyttö joka leikki tulella (ruots. Flickan som lekte med elden) on Millennium-trilogian toinen osa, joka siirtää valokeilan tiukasti Lisbeth Salanderin menneisyyteen. Elokuvan ohjasi Daniel Alfredson, ja se jatkaa tarinaa noin vuosi ensimmäisen osan (Miehet jotka vihaavat naisia) tapahtumien jälkeen. Siinä missä avausosa oli perinteisempi "suljetun paikan" salapoliisitarina, tämä toinen osa on vauhdikas ja urbaani takaa-ajotrilleri
Vuonna 2009 ilmestynyt Miehet jotka vihaavat naisia (ruots. Män som hatar kvinnor) on Millennium-trilogian ensimmäinen, palkituin ja arvostetuin elokuva. Niels Arden Oplevin ohjaama synkkä rikostrilleri oli valtava kansainvälinen menestys, joka teki Noomi Rapacesta ja Michael Nyqvististä maailmantähtiä sekä voitti parhaan vieraskielisen elokuvan BAFTA-palkinnon.
Vuonna 2023 ilmestynyt Indiana Jones and the Dial of Destiny (Suomessa myös nimellä Indiana Jones ja kohtalon aika) on sarjan viides ja viimeinen osa. Se toimii Harrison Fordin joutsenlauluna ikonisessa roolissa. Kyseessä on sarjan ainoa elokuva, jota ei ohjannut Steven Spielberg eikä tarinaa luonut George Lucas. Ohjaajan pallille asettui sen sijaan James Mangold.
Vuonna 2008 ilmestynyt Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull) on sarjan neljäs osa, joka tehtiin lähes 20 vuoden tauon jälkeen. Ohjaaja Steven Spielberg ja tuottaja George Lucas palasivat yhteen Harrison Fordin kanssa, mutta tällä kertaa 1930-luvun natsiseikkailut vaihtuivat 1950-luvun kylmän sodan tunnelmiin ja scifi-teemoihin.
Vuonna 1989 ilmestynyt Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (Indiana Jones and the Last Crusade) on sarjan kolmas osa, jota pidetään usein yhtenä elokuvahistorian parhaista seikkailuelokuvista. Synkän Tuomion temppelin jälkeen ohjaaja Steven Spielberg halusi palauttaa sarjaan ensimmäisen osan keveyden, huumorin ja vauhdin.
Vuonna 1984 ilmestynyt Indiana Jones ja tuomion temppeli (Indiana Jones and the Temple of Doom) on elokuvahistorian tunnetuimpia jatko-osia, joka on tunnelmaltaan sarjan synkin ja pelottavin. Vaikka elokuva ilmestyi toisena, se on juonellisesti esiosa (prequel): sen tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1935 eli vuotta ennen Kadonneen aarteen metsästäjiä. Elokuva oli valtava yleisömenestys, ja se voitti parhaiden erikoistehosteiden Oscar-palkinnon. Se jakoi kuitenkin kriitikoiden mielipiteitä poikkeuksellisen synkän ja väkivaltaisen kuvastonsa vuoksi.
Vuonna 1981 ilmestynyt Kadonneen aarteen metsästäjät (Raiders of the Lost Ark) on Indiana Jones -sarjan ensimmäinen ja arvostetuin elokuva. Se mullisti modernin seikkailuelokuvan genren, teki Harrison Fordista maailmanlaajuisen megatähden ja voitti kaikkiaan viisi Oscar-palkintoa. Elokuva oli valtava taloudellinen menestys tuottaen noin 390 miljoonaa dollaria vaivaisella 18 miljoonan dollarin budjetilla.