Tarina alkaa, kun kuuluisa senaattori Ranse Stoddard (James Stewart) saapuu vaimonsa Hallien (Vera Miles) kanssa pieneen Shinbonen lännentyyliseen kaupunkiin osallistuakseen köyhän ja unohdetun farmarin, Tom Doniphonin (John Wayne), hautajaisiin. Paikallinen toimittaja vaatii senaattoria selittämään, miksi tämä on tullut näin merkityttömän miehen hautajaisiin.
Tästä alkaa pitkä takautuma menneisyyteen:
Nuorena, lakikirjoihin luottavana lakimiehenä Ranse saapui kaupunkiin tuomaan lakia ja järjestystä. Kaupunkia kuitenkin terrorisoi säälimätön ja väkivaltainen rikollinen Liberty Valance (Lee Marvin). Ainoa mies, jota Valance pelkää, on kovaotteinen tilallinen Tom Doniphon. Lopulta Ranse joutuu umpikujaan ja joutuu kohtaamaan Valancen kuolemanvakavassa kaksintaistelussa – kohtaamisessa, joka muuttaa Ransen elämän ja tekee hänestä poliittisen legendan "miehenä, joka ampui Liberty Valancen".
Hautajaisissa Ranse kuitenkin paljastaa toimittajalle todellisen, tuskallisen totuuden siitä, mitä tuona yönä todella tapahtui. Elokuva huipentuu yhteen elokuvahistorian kuuluisimmista lauseista: "Kun legenda muuttuu faktaksi, paina legenda." ("When the legend becomes fact, print the legend.")
Elokuva marssitti valkokankaalle kaksi Hollywoodin kaikkien aikojen suurinta miestähteä, jotka edustivat kahta eri aikakautta ja arvomaailmaa:
James Stewart esittää Ranse Stoddardia, joka uskoo lakiin, sivistykseen, lukutaitoon ja moderniin tulevaisuuteen.
John Wayne näyttelee Tom Doniphonia, perinteistä vanhan lännen miestä, joka luottaa aseeseensa ja omaan moraaliinsa, mutta tietää oman aikakautensa olevan ohi.
Lee Marvin tekee yhden uransa ikonisimmista rooleista sadistisena ja arvaamattomana Liberty Valancena.
Vera Miles on Hallie, nainen, johon molemmat miehet (Ranse ja Tom) ovat rakastuneet.
Elokuva on vertauskuva villin lännen kuolemasta ja modernin Amerikan, lakien ja rautateiden syntymisestä. Se osoittaa, että sivistys vaati syntyäkseen vanhan ajan sankareita (kuten John Waynen hahmo), mutta nämä sankarit unohdettiin heti, kun heitä ei enää tarvittu.
Ilmestyessään elokuva sai ristiriitaisia arvioita, sillä kriitikot odottivat Fordilta ja Waynelta perinteisempää, toiminnallisempaa lännenelokuvaa ulkokuvineen. Vuosikymmenten saatossa sen arvostus on kuitenkin noussut kohisten, ja nykyään se valitaan säännöllisesti maailman parhaiden elokuvien listoille.
