Kaikki Tappajahai-elokuvat
Elokuvasarjan laatu ja menestys kokivat merkittävän syöksykierteen Spielbergin jätettyä ohjaajan pallin ensimmäisen osan jälkeen.
Tappajahai (Jaws, 1975): Steven Spielbergin ohjaama elokuvahistorian merkkipaalu. Kuvitteellisen Amity Islandin rantoja piinaa jättimäinen ihmissyöjähai. Poliisipäällikkö Martin Brody (Roy Scheider), meribiologi Matt Hooper (Richard Dreyfuss) ja hainmetsästäjä Quint (Robert Shaw) lähtevät avomerelle jahtaamaan petoa. Elokuvan mekaanisen hain jatkuvat rikkoutumiset pakottivat Spielbergin kuvaamaan näkymätöntä uhkaa veden alta käsin, mikä yhdistettynä John Williamsin ikoniseen kahden nuotin tunnusmusiikkiin loi piinaavan tunnelman. Elokuva voitti kolme Oscar-palkintoa.
Tappajahai 2 (Jaws 2, 1978): Jeannot Szwarcin ohjaama jatko-osa, joka toi Roy Scheiderin takaisin poliisipäällikkö Brodyna. Neljä vuotta edellisten iskujen jälkeen uusi valkohai saapuu Amityn vesille, ja tällä kertaa vaaraan joutuu joukko purjehtivia nuoria – mukaan lukien Brodyn omat pojat. Elokuva muistetaan legendaarisesta markkinointilauseestaan: ”Juuri kun luulit, että on turvallista palata veteen...”. Se on laajasti tunnustettu sarjan parhaaksi jatko-osaksi.
Tappajahai 3 (Jaws 3-D, 1983): Joe Alvesin ohjaama elokuva hyödynsi 1980-luvun 3D-buumia. Tapahtumat sijoittuvat Floridan SeaWorld-vesipuistoon, jossa Brodyn aikuiset pojat (pääosassa Dennis Quaid) ovat töissä. Puiston laguuniin loukkuun jäänyt poikanen kuolee, minkä seurauksena sen valtava, yli 10-metrinen emohai aloittaa koston ja repii puiston vedenalaiset tunnelit rikki. Elokuva sai erittäin huonot arvostelut erityisesti kökköjen tehosteidensa vuoksi.
Tappajahai 4: Kosto (Jaws: The Revenge, 1987): Joseph Sargentin ohjaama sarjan päätösosa, jota pidetään yhtenä historian huonoimmista elokuvista. Tarinassa hain syömän miehensä menettänyt Ellen Brody (Lorraine Gary) matkustaa Bahamalle poikansa luokse. Jostain syystä valkohai kehittää yliluonnollisen ”psyykkisen yhteyden” Ellenin perheeseen ja ui perässä tuhansia maileja kostaakseen. Elokuva floppasi pahasti, ja se muistetaan lähdeaineistona elokuvamaailman vitseille.