Jackie Brown on kenties Tarantinon kypsin elokuva

Jackie Brown on kenties Tarantinon kypsin elokuva

Jackie Brown (1997) on Quentin Tarantinon kolmas pitkä elokuva. Se erottuu muusta ohjaajan tuotannosta olemalla Tarantinon uran ainoa elokuva, joka perustuu valmiiseen kirjamateriaaliin – tässä tapauksessa rikoskirjailija Elmore Leonardin romaaniin Rum Punch (Rommipunssi). Elokuva on kypsä, melankolinen ja hahmoihinsä syventyvä rikosdraama, joka toimii samalla suurena kunnianosoituksena 1970-luvun blaxploitaatio-elokuville. (Blaxploitaatio (blaxploitation) oli 1970-luvun alussa syntynyt yhdysvaltalaisen elokuvan alalaji, jossa afroamerikkalaiset näyttelijät tähdittivät ensimmäistä kertaa laajamittaisesti omalle yhteisölleen suunnattuja toiminta- ja rikoselokuvia.)

Jackie Brown (Pam Grier) on keski-ikäinen, huonopalkkainen lentoemäntä, joka ansaitsee lisätuloja salakuljettamalla käteistä rahaa Meksikosta Los Angelesiin mielipuoliselle asekauppiaalle Ordell Robbielle (Samuel L. Jackson).

Kun liittovaltion agentti Ray Nicolette (Michael Keaton) saa Jackien kiinni rysän päältä rahasalkku ja kokaiinipussi mukanaan. Jackie joutuu kiipeliin. Agentit vaativat häntä toimimaan vasikkana Ordellin nappaamiseksi, mistä kieltäytyminen tietäisi pitkää vankilatuomiota – ja suostuminen varmaa hengenlähtöä Ordellin käsissä.

Jackie päättää pelata vaarallista kaksoispeliä. Hän liittoutuu häneen rakastuvan, yksinäisen takuumiehen Max Cherryn (Robert Forster) kanssa. Yhdessä he punovat nerokkaan ja monimutkaisen suunnitelman huijatakseen sekä poliiseja että Ordellia, tavoitteenaan kadota paikalta mukanaan Ordellin puolen miljoonan dollarin "eläkerahat".

Päätehtävissä:

Pam Grier (Jackie Brown): 1970-luvun blaxploitaatio-ikoni (mm. Coffy, Foxy Brown), jolle Tarantino räätälöi pääroolin (kirjassa hahmo oli valkoinen nainen nimeltä Jackie Burke).

Samuel L. Jackson (Ordell Robbie): Kylmäverinen, lettipäinen asekauppias.

Robert Forster (Max Cherry): Veteraaninäyttelijä teki tässä uransa upeimman roolin lakonisena ja luotettavana takuumiehenä.

Robert De Niro (Louis Gara): Ordellin rähjäinen, hieman hidasjärkinen rikoskumppani ja entinen vankilatoveri.

Bridget Fonda (Melanie Ralston): Ordellin luona asuva, jatkuvasti pilveä polttava rantabeibe.

Michael Keaton (Ray Nicolette): ATF-agentti, joka jahtaa Ordellia. (Keaton näytteli samaa hahmoa myöhemmin myös Steven Soderberghin Leonard-filmatisoinnissa Out of Sight – mieletön juttu).

Vaikka Jackie Brown ei saavuttanut heti samanlaista räjähtävää popkulttuurisuosiota kuin edeltäjänsä Pulp Fiction, kriitikot ja fanit ovat myöhemmin nostaneet sen yhdeksi Tarantinon hienoimmista ja kypsimmistä töistä. Sen hahmovetoisuus ja rauhallinen tahti poikkeavat ohjaajan muista verisistä elokuvista.

  • Robert Forster sai roolistaan parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden.

  • Samuel L. Jackson palkittiin Berliinin elokuvajuhlilla parhaana miesnäyttelijänä hopeisella karhulla

Elokuvan tunnelmaa kuljettaa vahvasti Tarantinon itse valitsema 1970-luvun soul- ja funk-musiikki. Elokuvan alkukohtaus, jossa Jackie Brown matkustaa liukukäytävällä Bobby Womackin "Across 110th Street" -kappaleen soidessa, on suora viittaus samannimiseen vuoden 1972 rikoselokuvaan. Elokuvassa kuullaan myös muun muassa The Delfonicsia ja Roy Ayersia.

Visuaalisesti elokuva hyödyntää Tarantinon tavaramerkkejä, kuten auton takaikkunasta kuvattua perspektiiviä (trunk shot), ja sen kuuluisa rahanvaihtokohtaus ostoskeskuksessa näytetään kolmen eri hahmon näkökulmasta.

Missä katsottavissa?

Suomessa elokuvan suoratoistotilanne on seuraava: