Vares saa toimeksiannon varakkaalta sijoittajalta Pauli Kontiolta (Carl-Kristian Rundman), joka epäilee vaimoaan uskottomuudesta. Vareksen pitäisi vaklata vaimon latinorakastajaa, pianistia nimeltä Jesus Maria Lobo (Ilkka Villi), jotta tälle saataisiin hankittua karkotuspäätös. Samaan aikaan Kakolan vankilasta karkaa psykoottinen Torsten Rapp (Petri Manninen), ja ruumiita alkaa kertyä turkulaiseen tyyliin enemmän kuin tyhjiä tuoppeja.
Vareksen taktiikka on istua baarissa ja tuijottaa kohti pianistia, kunnes joku suuttuu tai tarjoaa kaljan.
Elokuvan "sukkanauhakäärme" ja karkuteillä oleva Torsten Rapp tuovat tarinaan jännitystä, mutta kriitikoiden mukaan meno muuttuu loppua kohden melkoiseksi koomailuksi.
Kuten eräs arvostelija totesi, elokuvassa korkataan enemmän pulloja kuin kylmätään ruumiita. Vares pysyy uskollisena periaatteelleen: ensin kännit, sitten (ehkä) tutkimukset.
Helsingin Sanomat ajatteli leffasta näin:
Sukkanauhakäärme on sujuvaa kioskiviihdettä niille, jotka arvostavat Antti Reinin karismaa ja Turun maisemia. Se ei varsinaisesti keksi pyörää uudestaan, mutta jos kaipaat elokuvaa, jossa Vares juo, iskee naisia ja joutuu vaaraan, tämä täyttää kaikki kriteerit.
Ei Hesari tykännyt Turhapuroistakaan, joten kansaan tämä Vares taas kyllä upposi ja uppoaa.
