Tämä on se elokuva, jossa Antti Reini otti ensimmäistä kertaa Jussi Vareksen roolin haltuunsa Juha Veijosen jälkeen. Samalla ohjaajaksi vaihtui ruotsalaisvahvistus Anders Engström, mikä toi leffaan hieman vakavampaa "Beck-tyyliä", vaikka perusasiat – kuten oluen juonti – pysyivätkin vankkumattomina.
Vares on vailla kunnon keikkaa, kunnes hänet palkataan tutkimaan opiskelijatytön murhaa, jota poliisi ei ole onnistunut selvittämään. Homma mutkistuu, kun ruumiita alkaa ilmestyä lisää kuin tyhjiä tölkkejä Vareksen keittiössä, ja epäillyt löytyvät tietysti tytön lähipiiristä. Sivujuonena Vares päätyy sänkyyn yhden epäillyn kanssa, koska tutkimusmenetelmät vaativat uhrauksia.
Antti Reinin Vares on edeltäjäänsä nähden hieman synkempi, hiljaisempi ja ahavoituneempi. Hän ei ehkä vitsaile yhtä paljon, mutta kantaa nahkatakkia sellaisella arvokkuudella, jota vain todellinen renttudekkari voi.
Huumoria elokuvasta lötyy edelleen, mutta se on hieman kuivempaa. Vakiokaarti, kuten novellikirjailija Luusalmi (Eppu Salminen) ja narkkari Kyypakkaus (Jasper Pääkkönen), pitävät huolen siitä, ettei Turku muutu liian sivistyneeksi paikaksi.
Elokuvassa kitataan kaljaa kenties enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vares tuntuu elävän nestemäisellä ruokavaliolla, mikä selittää hänen kykynsä nähdä asioita, joita virkavalta ei huomaa.
Maikkarin Outi Heiskanen kiteyttää leffan erinomaisesti:
“Pahan suudelma on tyylikäs ja ammattimaisesti tehty rikosjännäri, joka siirsi sarjan uuteen aikakauteen. Se on kuin se hetki illasta, kun valot alkavat hämärtyä ja keskustelu muuttuu syvälliseksi, mutta kukaan ei silti suostu lähtemään kotiin.”
