Elokuva sijoittuu huhtikuun 3. päivään vuonna 1918 punaisten hallitseman Tampereen laitamille. Tarina seuraa jääkäriyliluutnantti Erik Melinin (Nicke Lignell) johtamaa valkoisten 212-miehistä komppaniaa. Komppania koostuu pääosin nuorista, alle 20-vuotiaista pohjalaisista maanviljelijäperheiden pojista, jotka ovat saaneet Vaasassa vain viikon mittaisen pikakoulutuksen sotaan.
Melinin komppania saa vaarallisen ja rohkean tehtävän: heidän on tunkeuduttava salaa kaupungin keskustaan ja vallattava punaisten vahvasti miehittämä Näsilinnan palatsi (nykyinen Museo Milavida). Elokuva kuvaa suoraviivaisesti ja kaunistelematta tämän verisen salahyökkäyksen vaiheet sekä kaupunkisodan julmat realiteetit kummankin osapuolen näkökulmasta.
Elokuvassa ei ole yhtä selkeää sankarihahmoa, vaan se keskittyy kuvaamaan koko ryhmän kollektiivista kokemusta.
Käsikirjoitus pohjautuu vahvasti Melinin komppanian sotilaiden todellisiin kirjeisiin ja 1930-luvulla kerättyihin haastatteluihin. Välillä taistelukohtaukset pysähtyvät ja näyttelijät katsovat suoraan kameraan lukien ääneen pohjalaispoikien aitoja kirjeitä kotiväelle, mikä syventää hahmojen inhimillisyyttä.
Elokuva on ruotsinkielinen (sillä historiallinen esikuvakomppania oli suomenruotsalainen) ja siihen on upotettu sekaan aitoa mustavalkoista dokumenttifilmiä sekä valokuvia vuodelta 1918.
Pääosassa yliluutnantti Melininä nähdään Nicke Lignell. Muissa nuorten sotilaiden rooleissa esiintyy runsaasti ruotsinkielisiä näyttelijöitä, kuten Petter Kevin, Anton Häggblom ja Wilhelm Grotenfelt
Huomioitavaa!
Elokuvaa kiitettiin sen tasapuolisesta ja kiihkottomasta tavasta käsitellä vaikeaa aihetta. Se ei romantisoi sotaa, vaan näyttää nuorten miesten pelon, kuoleman ja sodan järjettömyyden.