Sarja riisuu Kalevalan hahmot perinteisestä jumalallisesta sankarikiiltokuvasta ja kuvaa heitä raakoina, intohimoisina ja kuolevaisina ihmisinä.
Kultanainen ja Aino (Jakso 1): Ilmari menettää vaimonsa ja takoo itselleen mekaanisen Kultanaisen. Samaan aikaan Väinö ostaa Joukon sisaren Ainon, joka hukuttautuu kieltäytyessään vanhasta miehestä.
Sampo (Jakso 2): Pohjolan emäntä vaatii Ilmaria takomaan ihmelaitteen, Sammon, Pohjolan tyttären hinnaksi, mikä johtaa kilpailuun kosijoitten välillä.
Lemminki (Jakso 3): Lemminki ryöstää Kyllikin, lähtee Pohjolaan ja päätyy tapettuna Tuonelan jokeen, josta hänen äitinsä paloittelee hänet takaisin eloon.
Pitkä talvi (Jakso 4): Väinö ja Ilmari ryöstävät Sammon takaisin, mutta se uppoaa taistelussa mereen, jolloin miehille jää käteen vain tyhjä arki ja ankara luonto.
Päätehtävissä:
Käsikirjoitus: Paavo Haavikko loi sarjaan omaperäisen, runollisen ja karun tekstimaailman.
Musiikki: Aulis Sallisen säveltämä mystinen ja polveileva musiikki loi sarjalle sen ainutlaatuisen, pakanallisen tunnelman.
Väinö (Kalevi Kahra): Maallinen ja vanheneva tietäjä.
Ilmari (Vesa-Matti Loiri): Synkkä ja ahkera seppä. Loiri tekee yhden uransa vahvimmista draamarooli-suorituksista.
Lemminki (Tom Wentzel): Elämäniloinen ja ylimielinen soturi.
Jouko (Kari Heiskanen)
Pohjolan emäntä (Soli Labbart)
Sarjaa kuvattiin neljän vuoden aikana yli 270 päivää muun muassa Ilomantsissa ja Hämeenkyrössä. Budjetin ylittyminen ja pitkä kesto herättivät Suomessa valtavan julkisen kohun ja poliittisen väittelyn.
Kritiikki vaimeni, kun sarja voitti vuonna 1983 arvostetun Prix Italia -draamapalkinnon ja nousi kansainvälisesti arvostetuksi suomalaisen tv-taiteen kulmakiveksi.
