Sarja sijoittuu kuvitteelliseen hallintoasiain ministeriöön (Department of Administrative Affairs). Tarina alkaa, kun vaaleissa menestynyt parlamenttiedustaja James "Jim" Hacker (Paul Eddington) nimitetään ministeriön johtoon. Innokas ja idealistinen Hacker haluaa heti ajaa läpi suuria hallintouudistuksia, karsia valtion tuhlausta sekä lisätä hallinnon avoimuutta.
Hän törmää kuitenkin välittömästi todelliseen vallankäyttäjään: ministeriön pysyvään kansliapäällikköön, Sir Humphrey Applebyhyn (Nigel Hawthorne). Sir Humphrey on urallaan marinoitunut, huippuälykäs ja äärimmäisen liukas virkamies, jonka mielestä ministerit ovat vain väliaikaisia häiriötekijöitä. Humphreyn tavoitteena on säilyttää virkakoneiston status quo ja estää Hackerilalta kaikki todelliset muutokset.
Miesten välissä tasapainoilee Hackerin nuori yksityissihteeri Bernard Woolley (Derek Fowlds), joka yrittää olla lojaali ministerilleen samalla kun pelkää virkamiesuransa puolesta Humphreyn alaisuudessa.
Käsikirjoittajat Antony Jay ja Jonathan Lynn loivat sarjan pohjautuen niin sanottuun julkisen valinnan teoriaan (Public Choice Theory). Teorian mukaan virkamiehet eivät pyri niinkään yhteiseen hyvään, vaan oman virastonsa koon, budjetin ja vaikutusvallan maksimoimiseen.
Sarjan nerokkuus piilee siinä, ettei se ota kantaa puoluepolitiikkaan – Hackerin puoluetta ei koskaan edes mainita. Satiiri kohdistuu puhtaasti valtionhallinnon byrokratiaan, poliitikkojen julkisuushakuisuuteen ja siihen, miten asioita salataan kansalta. Sir Humphrey käyttää aseenaan uuvuttavaa, loputtoman monimutkaista kapulakieltä, jolla hän kykenee puhumaan minuutteja sanomatta lopulta yhtään mitään.
Käsikirjoittajilla oli erinomaiset suhteet Whitehallin todellisiin kulisseihin ja huippupoliitikkoihin, minkä vuoksi monet sarjan absurdeista tilanteista perustuivat suoraan tosielämän tapahtumiin. Sarja voitti aikanaan peräti kuusi arvostettua BAFTA-palkintoa.